Oletko joskus ollut palaverissa, jossa kaikki ovat paikalla, mutta tuntuu silti siltä, että läsnäolo puuttuu? Kamerat on päällä, ihmiset nyökyttelee ja välillä joku sanoo jotain. Silti huomaa, että ajatukset ovat jo seuraavassa palaverissa, sähköpostissa tai siinä asiassa, joka pitäisi saada ennen lounasta valmiiksi. Ehkä olet itse tehnyt niin. Kuunnellut toisen puhetta samalla, kun mielessä on pyörinyt jo oma vastaus tai miettinyt jotain ihan muuta.
Tätä tapahtuu meille kaikille. Työpäivään mahtuu paljon asioita ja ajatukset juoksee helposti edellä. Siksi läsnäolo työelämässä on kiinnostava asia. Se ei oikeastaan ole kysymys siitä, olemmeko fyysisesti paikalla, vaan siitä, olemmeko siinä hetkessä oikeasti toista ihmistä varten. Voimme olla samassa huoneessa, samassa palaverissa tai saman Teams-yhteyden päässä ja silti olla aivan eri paikassa ajatustemme kanssa.
Läsnäolo alkaa itsestä
Läsnäolo kuulostaa helpolta asialta. Ole läsnä. Kuuntele. Keskity. Todellisuudessa se on yllättävän vaikeaa. Meillä on jatkuvasti asioita mielessä: kesken jääneitä tehtäviä, viestejä, kiirettä ja seuraavia päätöksiä. Työpäivän aikana ajatukset hyppivät helposti asiasta toiseen, vaikka istuisimme aivan toisen ihmisen vieressä.
Ehkä yksi tärkeimmistä asioista onkin huomata tämä itsessään. Kun joku puhuu sinulle, kuunteletko oikeasti vai valmisteletko jo omaa vastaustasi? Kuunteletko sitä, mitä toinen sanoo, vai sitä, minkä arvelet hänen tarkoittavan? Ja annatko toiselle mahdollisuuden ajatella ääneen ilman, että sinun täytyy heti kertoa, miten asia pitäisi ratkaista?
Aito läsnäolo voi joskus olla niinkin yksinkertaista, että malttaa olla hetken hiljaa. Ei tarvitse täyttää jokaista taukoa, tarjota heti ratkaisuja tai kertoa omaa kokemusta, joka sattuu muistuttamaan toisen kertomaa asiaa. Joskus toinen tarvitsee vain kokemuksen siitä, että hänen ajatuksensa kiinnostavat sinua. Se voi tarkoittaa katsekontaktia, tarkentavaa kysymystä tai ihan vain sitä, että annat hänen puhua loppuun ennen kuin alat itse puhua.
Läsnäolo ei tarkoita samaa mieltä olemista
Läsnäolo liittyy vahvasti myös siihen, miten suhtaudumme erilaisiin näkemyksiin. On helppo kuunnella silloin, kun toinen sanoo juuri sen, mitä itsekin ajattelemme. Paljon vaikeampaa on kuunnella silloin, kun olemme eri mieltä. Silloin mieli alkaa helposti rakentaa vastausta jo ennen kuin toinen on saanut ajatuksensa loppuun. Mietimme, miksi toinen on väärässä, mitä meidän pitäisi sanoa vastaan ja miten oma näkökulmamme kannattaa perustella. Olemme kyllä keskustelussa mukana, mutta emme välttämättä enää kuuntele.
Dialogissa ajatuksena on jotain muuta. Tarkoitus ei ole vain saada omaa näkemystä kuuluviin, vaan yrittää ymmärtää, mitä toinen oikeastaan ajattelee ja mistä hänen ajatuksensa syntyy. Se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla samaa mieltä. Voin olla kanssasi täysin eri mieltä ja silti olla aidosti kiinnostunut siitä, miksi ajattelet niin. Ehkä juuri siinä kohtaa syntyy jotain arvokasta: ymmärrystä, jota ei olisi syntynyt, jos olisimme vain yrittäneet saada toisemme muuttamaan mieltään.
Miten voin rohkaista muita olemaan läsnä?
Muita ihmisiä ei tietenkään voi käskeä olemaan läsnä. Sen sijaan voimme omalla toiminnallamme tehdä läsnäolosta helpompaa. Jos kuuntelet toisen loppuun, annat samalla viestin, että hänen ajatuksensa ovat kuulemisen arvoisia. Jos kysyt lisää sen sijaan, että vaihdat nopeasti seuraavaan aiheeseen, osoitat olevasi oikeasti kiinnostunut. Jos annat hiljaisuudelle vähän tilaa, joku saattaa uskaltaa sanoa ääneen ajatuksen, jota hän ei muuten olisi sanonut.
Myös sillä on merkitystä, miten itse suhtaudumme keskeneräisiin ajatuksiin. Jos joku kertoo ajatuksen, joka ei vielä ole täysin valmis, sitä ei tarvitse heti ampua alas tai korjata. Voimme kysyä, mitä hän tarkoittaa tai mihin ajatus perustuu. Ja jos pystymme itse sanomaan joskus ”enpä tullut ajatelleeksi tuota noin”, annamme samalla muille luvan olla keskeneräisiä omissa ajatuksissaan. Se rakentaa vähitellen ilmapiiriä, jossa ihmiset uskaltavat osallistua keskusteluun muutenkin kuin valmiilla ja loppuun asti hiotuilla vastauksilla.
Tällä on iso merkitys työyhteisössä. Läsnäolo ei nimittäin ole vain yksilön ominaisuus. Se alkaa vähitellen näkyä siinä, millainen tapa meillä on olla yhdessä ja millaisia asioita pidämme normaalina. Jos keskustelussa aina palkitaan nopein vastaus, äänekkäin mielipide ja tehokkain ratkaisu, ei ole ihme, jos ihmiset alkavat toimia sen mukaisesti.
Millaisen kulttuurin me luomme ympärillemme?
Organisaation kulttuuri rakentuu yllättävän paljon pienistä hetkistä. Siitä, kuunnellaanko toinen loppuun, onko palaverissa oikeasti lupa ajatella ääneen ja miten suhtaudutaan eriävään mielipiteeseen. Siitäkin, mitä johtaja tekee. Jos johtaja selaa puhelinta samalla kun joku kertoo tärkeästä asiasta, viesti on aika selvä, vaikka mitään ei sanottaisi ääneen. Jos taas johtaja pysähtyy, kuuntelee ja kysyy lisää, hän näyttää omalla esimerkillään, millaista käyttäytymistä tässä porukassa arvostetaan.
Sama koskee meitä kaikkia. Emme tarvitse erillistä hanketta paremman läsnäolon rakentamiseen, vaan voimme aloittaa seuraavasta kohtaamisesta. Kun joku tulee juttelemaan, voimme oikeasti pysähtyä hetkeksi hänen asiansa äärelle. Kun joku kertoo ajatuksensa, voimme kuunnella loppuun ennen kuin muodostamme oman vastauksemme. Kun olemme eri mieltä, voimme olla uteliaita ennen kuin alamme perustella omaa näkemystämme. Ja kun emme ymmärrä, voimme kysyä sen sijaan, että oletamme tietävämme.
Läsnäolo ei vaadi lisää aikaa
Ehkä tässä on koko asian ydin. Läsnäolo ei välttämättä tarkoita sitä, että tarvitsemme lisää aikaa ihmisille. Se tarkoittaa sitä, että olemme paremmin siinä ajassa, jossa jo olemme. Voimme istua tunnin palaverissa ja olla oikeastaan läsnä vain muutaman minuutin. Tai voimme käydä kymmenen minuutin keskustelun, jossa toinen ihminen kokee tulleensa oikeasti kuulluksi. Ero ei välttämättä ole ajassa, vaan siinä, mitä teemme sillä ajalla.
Ehkä seuraavan kerran, kun joku kertoo sinulle jotain, voit kokeilla olla hetken ratkaisematta, arvioimatta tai täydentämättä hänen ajatustaan. Kuuntele loppuun ja kysy vielä yksi kysymys. Älä kiirehdi viemään keskustelua eteenpäin vain siksi, että hiljaisuus tuntuu vähän vaivaannuttavalta. Saatat huomata, että toinen kertoo vielä jotain sellaista, mitä ei olisi muuten tullut esiin.
Läsnäolo ei lopulta ole mikään suuri ja vaikea taito, joka pitäisi opetella erillisellä kurssilla. Se on enemmänkin tapa olla toisten ihmisten kanssa. Pieni pysähtyminen, kuunteleminen, kiinnostuminen ja halu ymmärtää ennen kuin alkaa itse selittää. Ja juuri siksi sillä voi olla työyhteisössä yllättävän suuri vaikutus.
Lopuksi sinulle pohdittavaksi
- Milloin olet viimeksi ollut keskustelussa niin läsnä, ettet samalla miettinyt omaa vastaustasi?
- Mitä teet itse keskusteluissa, joka rohkaisee muita puhumaan ja ajattelemaan ääneen?
- Miten toimit silloin, kun joku sanoo jotain, josta olet täysin eri mieltä?
- Millaisen esimerkin annat omalla toiminnallasi siitä, mitä läsnäolo teidän työyhteisössänne tarkoittaa?
Läsnäolo työelämässä on ennen kaikkea sitä, että pysähdymme toistemme äärelle, kuuntelemme aidosti ja luomme omalla toiminnallamme tilaa myös muiden läsnäololle.
