Kun yhteisössä pyritään rakentavaan ja avoimeen dialogiin, sanat ovat keskeinen työkalu. Yleistävä puhe voi kuitenkin olla yksi suurimmista esteistä toimivalle vuorovaikutukselle. Se voi latistaa keskustelua, sulkea ulos yksilöllisiä näkökulmia ja jopa luoda kuiluja ihmisten välille. Mutta miksi näin tapahtuu, ja miten voimme välttää tämän sudenkuopan?
Miten yleistävä puhe vaikuttaa dialogiin?
Yleistävä puhe tarkoittaa esimerkiksi lauseita kuten:
- ”Meistä kukaan ei ajattele tätä tarpeellisena.”
- ”Tämän alan ihmiset eivät arvosta uudenlaista ajattelua.”
- ”Kaikki tiimissämme kokevat, ettei tämä toimi.”
Tällainen puhe typistää monimuotoisuuden ja monimutkaisuuden yksinkertaisiksi, mutta harhaanjohtaviksi oletuksiksi. Sillä myös helposti nostetaan kynnystä esittää ryhmässä eriäviä mielipiteitä. Sen sijaan, että annettaisiin tilaa erilaisille kokemuksille ja näkökulmille, keskustelun horisontti kapenee.
Kun dialogissa käytetään yleistyksiä, syntyy helposti vastakkainasetteluja. Osallistujat voivat tuntea, että he tulevat leimatuiksi tai väärinymmärretyiksi. Tämä voi johtaa puolustautumiseen, vetäytymiseen keskustelusta tai jopa passiiviseen vastarintaan.
Yleistävä puhe vai tarkkuus ja uteliaisuus
Sen sijaan, että turvaudumme yleistyksiin, voimme pyrkiä avaamaan keskustelua ja syventämään ymmärrystä. Miten?
- Konkretisoi ja yksilöi. Sen sijaan, että sanot ”Meistä kukaan ei ajattele tätä tarpeellisena”, kokeile ”Olen huomannut, että osa meistä ei pidä tätä tarpeellisena. Voimmeko keskustella syistä tarkemmin?”
- Kysy ja kuuntele. Jos kuulemme jonkun sanovan ”Tämän alan ihmiset eivät arvosta uudenlaista ajattelua”, voimme kysyä: ”Millaiseen kokemukseen perustat tämän? Oletko kohdannut myös ihmisiä, jotka ajattelevat toisin?”
- Huomioi poikkeukset. Jokaisessa yleistyksessä on poikkeuksia – ja ne ovat arvokkaita dialogin kannalta. Voimme kysyä: ”Onko tilanteita, joissa tiimi on kokenut tämän toimivaksi? Mitä voimme oppia niistä?”
Dialogi syntyy erilaisten kokemusten kohtaamisesta
Yhteisön dialogi vahvistuu, kun jokainen tuntee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Kun luovumme yleistyksistä ja keskitymme tarkkaan, uteliaaseen ja arvostavaan vuorovaikutukseen, avaamme ovia uuteen oivaltamiseen.
Miten teillä käsitellään yleistämisen haasteita?