Uupumus — epidemia suomalaisessa työelämässä

Kehossa uuvuttaa, on vaikea keskittyä, ajatukset puuroutuvat, ärsyttää, vatsassa kivistää ja unettomuus vaivaa. Kuulostaako tutulta? Monelle tämä on arkipäivää.

Lehdet ovat otsikoineet viime aikoina epidemiaksi muuttuneesta ilmiöstä suomalaisessa työelämässä: sairaspoissaolojen lisääntymisestä mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Koska työuupumukselle ei ole sairausnimikettä, monet työn uuvuttamat on kategorisoitu masentuneiksi ja tämä näkyy sairaspoissaolotilastoissa mielenterveyshäiriöiden piikkinä. Erityisesti nuorten naisten sairauslomat mielenterveyssyistä ovat lisääntyneet merkittävästi. Osalla uupumus alkaa jo opintojen aikana, kun taas osa uupuu työelämän kiivaassa tahdissa ja odotuksissa. Monelle sosiaalinen media on luonut lisää paineita, koska sen myötä olemme jatkuvasti tavoitettavissa, vertailemme itseämme muihin ja luomme epärealistisiakin mielikuvia siitä, miltä elämän tulisi näyttää.

Tulisilla hiilillä työelämässä

Olen itsekin ollut urallani lähellä uupumusta. Myyntityössä stressi on arkipäivää. Organisaatio vaatii myyntiä pysyäkseen elossa, joten myyjien suoritusta seurataan suurennuslasilla. Jotta koviin myyntitavoitteisiin päästään, suoritustason on pysyttävä jatkuvasti korkealla. Erityisesti puolivuotiskausien ja vuoden loput ovat aikaa, jolloin koko myyntiorganisaatio tuntuu kuin tanssivan kuin tulisilla hiilillä yötä päivää, ja vain aloittaakseen kaiken taas alusta seuraavan vuosipuolikkaan alkaessa. Hengähdystaukoja ei juurikaan suoda organisaation puolesta, joten jää täysin työntekijän itsensä vastuulle johtaa omaa työtään ja jaksamistaan.

LBP
Kuva: Leslie Pitt. Instagram: @afrofilmviewer

Oman itsensä ja jaksamisensa johtaminen vaatii itsetuntemusta ja itsevarmuutta, jotta uskaltaa asettaa itselleen ja muille rajoja.  Nuorena ammattilaisena tämä on erityisen haastavaa, koska tämä itsetuntemus ja varmuus vaatii aikaa ja kokemuksia kehittyäkseen. Useilla meistä on sisäänrakennettu halu menestyä ja tehdä hommansa täydellisyyttä hipoen. Monilla meistä on myös vahva halu miellyttää muita.  Menestymisen tahdossa työpäivät venyvät, tehtäviin paneudutaan pieteetillä ja tulee sanoneeksi useampaan asiaan ”kyllä”, ”ei”-vastauksen sijaan. Työpöydälle saattaa kertyä asioita niin paljon, että jossain vaiheessa päätyy jaksamisensa äärirajoille.

”If we don’t make time for our wellness, we’ll have to make time for illness”

Itse olen ollut lähimpänä uupumusta keväällä 2016 ja se oli monen asian summa. Otin uusia työvastuita, joiden myötä päädyin tekemään asioita epämukavuusaluelle. Otin vastuuta esimerkiksi suuremmista sopimusneuvotteluista, joihin kuului paljon stressaavia neuvottelutilanteita ja sopimuskiemuroiden läpikäyntiä. Samaan aikaan valmensin päivätyöni ulkopuolella ja viikonloppuisin fyysisesti rankkoja ryhmäliikuntatunteja. Myös yksityiselämässäni oli tuohon aikaan turbulenssia ja pohdintaa meneillään. Kaikki nämä asiat yhdistettynä mieleni vielä jaksoi, mutta kroppani alkoi oireilla. Nukuin huonosti, sairastin kevättalven aikana useita flunssia ja kesän alussa sain todella rajun vatsataudin. En kuitenkaan pitänyt sairauslomia, vaan tein uutterasti pitkiä työpäiviä läpi kevään, vaikka sitten kotisohvalta vatsataudin kourista. Mieltä kiristi ja suunta tuntui olevan hukassa.

Lopulta kesäkuussa sain stressiperäisen vatsahaavan, joka oireili valtavilla kivuilla.  Tuo kivulias kokemus pysäytti miettimään paremmin omaa jaksamista ja terveyden merkitystä. Noihin aikoihin törmäsin ensimmäistä kertaa viisaaseen sanontaan:

Jos et nyt ota aikaa terveydelle, tulet kohta tarvitsemaan paljon enemmän aikaa sairaudelle

Vatsahaavakokemus toimi itselleni varoituksena siitä, että mikään työ, tehtävä, kauppa, sopimus, sosiaalinen media, ym. ei ole terveyden menettämisen väärti. Onneksi tuolloin sain hyvän breikin kesälomilla ja syksyllä palasin jälleen arjen työhön uusin voimin ja mahahaava oli jo saatu kuriin. Samalla tarkistin asennettani työhön ja muihinkin alueisiin elämässäni – kaikesta ei tarvitse suoriutua täydellisesti, vaan tarpeeksi hyvän täytyy riittää.

Tunnista kehon ja mielen hälytysmerkit

Työelämän vaatimukset eivät ole vähentyneet: päinvastoin, tunnen niiden kasvaneen vuosi vuodelta. Nyt asuntosijoittamisen ja yrittäjyyden myötä joudun päivittäin priorisoimaan tekemistäni elämäni vaatimustulvassa. Itsetuntemuksen lisääntyessä olen kuitenkin oppinut tunnistamaan kehon ja mielen hälytysmerkit paremmin: jos tunnen rintakehässäni tuttua närästyksen tunnetta; tai jos alan pyöriä öisin sängyssäni unta odottaen; tai jos mieleni kiristyy kuin viulunkieli pienistäkin vastoinkäymisistä: nämä oireet ovat merkki siitä, että nyt täytyy hellittää vauhtia. Tuolloin itselleni parasta palautumista on sulkea läppäri illoiksi, pitää enemmän rauhallisia koti-iltoja kokkaillen hyvää ruokaa sekä viettää viikonloput puolison, ystävien ja läheisten seurassa. Tuollaisina kausina säästän myös kroppaani jättämällä rankat liikuntasuoritukset väliin ja lähden mieluummin palauttaville kävelyille puistoon.  Ja laitan sen somen hetkeksi tauolle.

Mukavaa, rentouttavaa ja palauttavaa kesää kaikille!

Muita aiheeseen liittyviä postauksiani:

Follow my blog with Bloglovin