Kuilu työn ja työntekijän välillä

Työelämän dynamiikka on muuttunut. Vielä 70-luvulla koulutettu ihminen pystyi valitsemaan ennakoitavan urapolun, jossa uraa rakennettiin yhden tai muutaman työnantajan palveluksessa. Nykypäivän vastavalmistuneet kohtaavat työelämän, josta ennustettavuus on kaukana. Myös monet uransa puolivälissä olevat ammattilaiset joutuvat etsimään polkujaan useampia kertoja tai kohtaamaan työttömyyttä. McKinseyn tuoreen tutkimuksen mukaan globaalisti jopa 30-45 % työikäisistä ihmisistä on työttöminä tai vain osa-aikaisessa työssä.

Samaan aikaan tarjolla oleva työ ja työntekijät eivät kohtaa. Manpower tutki yli 40 000 organisaatiota ympäri maailmaa ja totesi, että 38 % työnantajista on vaikeuksia löytää tarvitsemaansa osaamista. Erityisesti korkeaa erityisosaamista sekä koulutusta vaativiin tehtäviin ei tahdo löytyä ihmisiä, vaikka työtä olisi tarjolla.

Parhailla on varaa valita

Teemu Arina kirjoitti jo muutama vuosi sitten työnantajien ja työntekijöiden välisestä kuilusta. Organisaatiot pyrkivät edelleen löytämään parhaita työntekijöitä vanhakantaisilla keinoilla – ja joutuvat pettymään kerta toisensa jälkeen. Parhaat työntekijät eivät välttämättä koskaan hae avoinna olevia työpaikkoja. He ovat jo töissä, kehittävät itselleen työpaikan tai tekevät töitä verkossa. Heidät pitää hakea kotoa, toisesta yrityksestä tai suoraan koulun penkiltä.

Toisaalta työntekijöiden odotukset työelämää kohtaan ovat erilaiset kuin ennen. Historiassa työntekijät olivat riippuvaisempia organisaatioista ja niiden tuomasta taloudellisesta varmuudesta, mutta nykyään osaavat työntekijät löytävät muunkinlaisia polkuja toteuttaa uraansa – he saattavat valita epätyypillisemmän työsuhdemuodon, kuten freelancerin uran, työskennellä projektinomaisesti osana asiantuntijaverkostoja tai myydä osaamistaan/tuotteitaan verkon kautta. Monille tuttu esimerkki ilmiöstä on Airbnb-palvelu, jossa yksityiset ihmiset vuokraavat huoneistojaan matkustajien käyttöön. Esimerkiksi Upwork ja eLance tarjoavat osaaville tekijöille alustan, jonka kautta osaamista voi myydä projekteihin. Töitä saatetaan tehdä verkon kautta monille eri työnantajille, ympäri maapalloa.

Miksi pakottaa vanhakantaisiin raameihin?

Hyvillä ammattilaisilla on siis varaa valita, eikä heillä ole enää pakottavaa tarvetta työskennellä osana organisaatioita, perinteisessä työsuhteessa. Nyt organisaatioiden tulee luoda ympäristö, että ihmiset haluavat ja valitsevattyöskennellä niissä. Tämä vaatii monien syvälle juurtuneiden työelämän rakenteiden ja työtapojen uudistamista. Myös rekrytointikäytäntöjä on pakko rukata uuteen uskoon, jos mielii selvitä kilpailussa parhaista osaajista.

Toisaalta, jos itsenäinen työskentely on monille ammattilaisille miellyttävämpi vaihtoehto, miksi pakottaa heidät vanhakantaisiin työelämän raameihin? Miksi emme voisi ostaa heidän osaamistaan projektipohjaisesti, silloin kun sitä tarvitaan? IBM:n tutkimuksen mukaan nämä osaamistaan myyvät “itsenäiset työntekijät” ovat jopa omistautuneempia työlleen kuin organisaation vakituiset työntekijät. Itsenäiset työtekijät kokevat myös suurempaa ylpeyttä ja tyytyväisyyttä työstään kohtaan kuin yrityksen omat työntekijät.

Maailman globalisoituminen ja teknologian kehittyminen on luonut maaston, jossa jokaisella lahjakkaalla työntekijällä on mahdollisuus hyötyä globaaleista työmarkkinoista. Ehkä suomalaisten yritystenkin tulisi avata silmänsä digitalisaation ja globalisaation tuomille mahdollisuuksille ja etsiä vastauksia osaamistarpeisiinsa kansainvälisiltä työmarkkinoilta sekä uudenlaisista joustavista työsuhteista.

 

Teksti on julkaistu aiemmin IBM Suomen Suomi Elää Älystä -blogisivustolla.